Esittely

Dalmatiankoirat ovat antaneet oman vahvan panoksensa elämääni jo vuodesta 1968. Jo lapsuudenkodissani oli dalmatiankoirauroksia, Fido eli C.I.B & POHJ MVA V-72 V-73 Finn Mount Fidelio sekä Englannista tullut CD eli FI MVA Ayjay Ambassador. Näistä uroksista Fido oli minulle läheisempi ja se oli kaverini koko elinikänsä. Fidon myötä kiinnyin rodun kauniiseen ulkomuotoon ja siltä sain myös parhaan myönteisen kuvan rodun persoonallisesta luonteesta. Tuohon aikaan kuljimme paljon vanhempieni kanssa koiranäyttelyissä ja tottelevaisuuskoulutuskentillä. Fidolla oli aikanaan runsaasti menestyviä jälkeläisiä.

C.I.B & POHJ MVA V-72 V-73 Finn Mount Fidelio “Fido”

Fido ja isäni Kai vuonna 1969

Fido ja äitini Liisa viluissaan Tuohikotin koiranäyttelyssä vuonna 1970

Eeva-Maija ja Finn Mount Fidelitas Tammisaaren koiranäyttelyssä vuonna 1974

FI MVA Ayjay Ambassador ”CD”

Ensimmäinen oma koirani oli Englannista vuonna 1983 tuotu Manne eli POHJ MVA, vuoden 1984 dalmatiankoirien erikoisnäyttelyn voittaja Bosville Colbost Curlew, josta tuli Holmankarin kennelin kantaisä. Manne menestyi näyttelyissä, vaikka viettikin parhaan vuotensa poissa näyttelykehistä kotona minun ja pienten lasteni Lauran ja Jussin seurana. Samoihin aikoihin rajat Ruotsiin ja Norjaan sulkeutuivat koirilta rabiesvaaran vuoksi. Tämä myös hillitsi näyttelyintoani, sillä kansainvälisen muotovalion tittelitavoite Mannen kanssa jäi vain haaveeksi, vaikka lähelle päästiinkin. Veteraaniluokassa teimme Mannen kanssa comebackin näyttelyihin vuonna 1989.

POHJ & FI & SE & NO MVA Bosville Colbost Curlew “Manne”

Jussi ja Manne

Holmankarin kennelnimeä ei tarvinnut pitkään pohtia. Nimi on luontevasti sama kuin Nummi-Pusulassa sijaitsevalla vapaa-ajan kodillamme. Siellä koirat saavat vapaasti peuhata metsäisellä laajahkolla tontillamme ja vilvoitella mielensä mukaan järvessä.

Mökki (rakennusvuosi 1989)

Aitta (rakennusvuosi 2004)

Kantaisä Mannesta periytyi kantanarttumme, jo edesmennyt C.I.B & FI & EE & SE MVA MV-98 Nentolav’s Elyce-Fleur ”Elli”. Ellin äiti FI MVA V-93 Nenotlav’s Anjiritta-Gida ”Tessa” oli yksi Mannen menestyksekkäistä tyttäristä. Nenotlav’s-kennelin omistaja Leila Valtosen kanssa keksimme astuttaa Tessa Hollannissa asuvalla NL CH Salsusa Startrekker of Theakstonilla. Olin aikaisemmin ihastunut Cruftsissa Englannissa tämän uroksen äitiin GB CH Olympic Star of Olberoon, joka oli yksi kauneimmista dalmatiankoirista minkä olen koskaan nähnyt. Niinpä Leila lähetti minut astutusreissulle Tessan kanssa Hollantiin ja tästä yhdistelmästä syntyi Elli, jonka Leila minulle lahjoitti saatesanoin Mannen juuri siirryttyä koirien taivaaseen: ”Sydämestäni toivon, että saat tästä pennusta uuden Mannen veroisen harrastuskoiran näyttelyihin.”

Ellin emä FI MVA V-93 Nenotlav’s Anjiritta Gida (5kk)

Laura ja Elli (4kk) 1996

Ellistä kasvoi todellinen kaunotar ja temperamenttinen ilopilleri perheeseemme ja se päihitti isoisä Mannen näyttelysaavutukset monine suurine voittoineen, kuten mm. kaksi kertaa dalmatiankoirien erikoisnäyttelyn voittaja vuosina 1996 ja 1998, maailmanvoittaja vuonna 1998 ja vuoden dalmatiankoira 1998. Kiitoksia Leilalle tästä upeasta dalmatialaisesta!

Elli voitti erikoisnäyttelyn vuonna 1998 Jyväskylässä. Kuvassa Elli, tuomari Arthur G. North sekä Eeva-Maija

Elli ja Eeva-Maija maailmavoittajanäyttelyssä vuonna 1998, jossa Elli oli rotunsa paras ja RYP-3

Vuonna 1997 toin Englannista uuden mustapilkkuisen uroksen Olbero Oedipuksen ”Otson” Peter ja Brenda Rancen Olbero-kennelistä. Otso saavutti nopeasti Suomen, Ruotsin ja Viron muotovalion arvot ja sen parhaita puolia ulkomuodossa oli sen upeat, vetävät, vapaat liikkeet. Otso oli koira isolla K:lla, erittäin toimelias ja oivaltava.

FI & SE & EE MVA Olbero Oedipus ”Otso”

Laura ja Otson tytär Holmankarin Hulabaloo By Otso ”Hurma”

Otso ja Elli löytyvätkin nykyään kaikkien koiriemme sukutauluista ja olemme vuosien saatossa saaneet kasvattaa näiden jälkeläisistä niin upeita näyttelytähtiä kuin myös ihania perhekoiria. Kaikista kasvateistani suurimman vaikutuksen minuun ovat ehdottomasti tehneet C.I.B FI & EE & RU & LV & DK MVA EE VMA RKFV EUJV-06 PMVV-13 MVV-14 HeVW-14 HeVW-15 Holmankarin Josephine ”FiinI” ja tämän poika C.I.B FI & EE & LT MVA JV-11 V-12 Holmankarin Robert Redford ”Roope”. Molemmat olivat hyvin sydämellisiä, rohkeita, itsevarmoja ja tyytyväisiä perhekoiria, jotka tuottivat paljon iloa, niin arjessa kuin näyttelyissäkin.

Laura, Eeva-Maija ja Fiini Helsingin Maailmanvoittaja-näyttelyssä 2014, kun Fiini oli dalmatiankoirien rotunsa paras.

Fiini Maailmanvoittaja-näyttelyn isossa kehässä 2014.

Laura, Roope ja Fiini yhdistyksen erikoisnäyttelyssä vuonna 2013.

Laura, Wilda ja Lauran tytär Pauliina Lahden kansainvälisessä näyttelyssä 2018.

Nykyisin asun Vihdin Ojakkalassa ja kotonani minua ilahduttaa Fiinin tytär, 11-vuotias FI & EE MVA V-11 PMVV-17 Holmankarin One of Us ”Salli” ja Sallin lapsenlapsi LT JMVA LTJV-20 Holmankarin Young Dreams ”Ruusu”. Tyttäreni Laura, joka on toinen meistä Holmankarin kasvattajista, asuu myös Ojakkalassa perheensä kanssa ja heillä kotona on Ruusun äiti C.I.B FI & LT MVA TLNW-18 Holmankarin Wildest Dreams ”Wilda”.

Espoossa poikani Jussin luona asustavat 14-vuotias karkeakarvainen saksanseisojauros EEV-11 Holmankarin Opa ”Osmo” ja 2-vuotias lyhytkarvainen saksanseisojauros Riistapellon Sandels ”Santtu”. Holmankarin pentulaatikossa on myös syntynyt muutama karkeakarvaisen saksanseisojan pentue, joista viimeisimmästä Osmokin on. Osmo on ollut koko elämänsä aktiivisessa metsästyskäytössä Jussin kanssa ja tulevaisuudessa Santtukin, joka kodinvaihtajana Jussille 1,5-vuotiaana tuli, tulee olemaan.

Jussi ja Osmo riekkometsällä Lapissa 2018.

Jokaisella rodulla on omat rodunomaiset luonteenpiirteensä ja käyttöominaisuutensa. Kuitenkaan ei ole kahta samanlaista koiraa, vaan jokainen on itsessään persoonallisuus, se on koiramaailman rikkautta. Koiraharrastus on minulle ja perheelleni enemmän kuin mukava harrastus, jopa tietynlainen elämäntapa. Tämän harrastuksen myötä olemme saaneet paljon uusia ystäviä ja tuttavia pennunostajista ja sijoituskoirien omistajista sekä tietysti muista dalmatiankoiraharrastajista.

Päätavoitteeni kasvatustyössäni on säilyttää dalmatiankoirien iloinen, energinen ja rohkea luonne. Jalostukseen käytettäville koirille asetan jokaisessa yhdistelmässä erittäin korkeat terveydelliset vaatimukset. En pelkästään terveystutkimusten suhteen, vaan myös kaiken muunkin terveyden osalta. Toivon, että meiltä lähteneet pennut tuottavat iloa perheilleen. Jos pennuistamme vielä kehittyy kaunisrakenteisia ja kauniisti liikkuvia koiria, jotka tuovat iloa silmälle, on sekin mukavaa.

Lapseni Laura ja Jussi ovat perineet vanhemmiltaan koiraharrastuksen elämäntavaksi. Toivon tietysti, että lapseni ja lapsenlapseni jatkaisivat kasvatusharrastusta näistä meidän omista terveistä ja luonteen puolesta mukavista linjoista.

Eeva-Maija

Eeva-Maija ja Roopen tytär Nöpö vuonna 2017.